McKärit sapatilla Thaimaassa

Sapattivuotta suunnitellessa mietimme usein miten Pattayalla liikumme. Vaikka Taxi eivät varsinaisesti maksa siellä mitään, tuntui kuitenkin siltä että niiden käyttäminen rajoittaa liikkumista ja se on kielimuureineen hieman vaivalloista. Laskeskelin myös että jo pelkästään 30 kertaa golfkentällä taxilla käynti tulee maksamaan noin 30.000 bht, niin onhan se jo summa sekin kun sillä rahalla saa täältä jo oman mopedin. Mopon ostamista puoltaa sekin että kun ajan sillä 9 kuukautta sen arvo lienee vielä jotakin jos saan sen pidettyä kunnossa.

Ei muutakuin mopokauppaan

Niitähän täällä riittää ja kysyinkin taas kerran pitkään Pattayalla asuneelta hyvältä ystävältäni Gizmolta apua mistä Farangin kannattaa mopo täältä ilman suurempi kusetuksia ostaa. Gismohan tiesi heti paikan ja lupautui lähtemään mopokaupoille heti ensimmäisenä vapaapäivänä lauantaina. Kappas sehän oli jo huomenna, totesimme yhteen ääneen. Kello 9.30 suunnistimme kauppaan Gizmon omalla Yamaha Nuevolla jossa hän oli saanut aiemmin hyvää palvelua, olihan kyseessä Yamahan virallinen dealeri. Paikalle päästyämme pihalla oli vain 2 parhaat päivänsä nähnyttä secondhand -mopoa. Hetken odoteltuamme paikalle saapuikin ystävällinen myyjä joka suureksi yllätykseksi ilmoitti välittömästi “älkää nyt helvetissä näitä mopoja edes kuvitelko ostavanne, ne ovat aivan paskoja”. Ei ollut myyjä ainakaan provisiopalkalla töissä :) Me siitä tiedustelemaan että mistäs näistä noin tuhannesta mopokaupasta kannattaisi etsintää jatkaa? Hän neuvoi meidät Sukhumvitroadin McDonaldsin vastapäiseen kauppaan. Matkalla päätimme kuitenkin pysähtyä katselemaan valikoimaa ja hintoja johonkin toiseen liikkeeseen saadaksemme käsitystä tarjonnasta sekä hintatasosta, jotta emme olisi täysin kuutamolla kun kauppoja todella aletaan jossakin vääntämään. Pysähdyimme siis jossain kohtaa Sukhumvitia mopokauppaan, jossa olikin noin 20 secondhand -mopon valikoima. Pikaisella vilkaisulla ja Gismon ohjeistuksella löysimmekin jo pari kelvollista Yamaha Nuevo yksilöä joita aloimme tutkimaan tarkemmin. Molemmat Yönmahat olivat samanlaisessa kunnossa ja kilometritkin olivat 8000 - 9000 välissä.

Pyysinkin pikaisesti koeajoon vähemmän ajetun ja mopohan tuntui lähes uudelta. Kaikki tekniikka pelasi jne. Palattuamme tiedustelimme myös tästä toisesta Yönmahasta ja sitten selvisikin että se on pari vuotta tuoreempi. Päätinpä kokeilla sitäkin. Kone oli huomattavasti vääntävämpi ja muuta vikaa en moposta löytänyt kuin etujarrun ravistus jarruttaessa. Kerroin tästä myyjälle niin samassa paikalle tuli korjaaja ja alkoi vaihtaa toisesta Yönmahasta etupyörää tietäen että ongelmia tuotti jarrupalat tai jarrulevy - ei koskaan selvinnyt kumpi. Tämän 2 minuutin varikkokäynnin jälkeen kävin taas lyhyellä koeajolla ja totesin että jarrutus ei tiputa enää paikkoja hampaista. Liekö kuumuus sitten väsyttänyt tässä vaiheessa kaksi Farangia kun päätimme heti aloittaa kaupanteon. Kömpelöt tinkimistoimenpiteet eivät tuottaneet tulosta. Herttainen naismyyjä varmaan tiesi että äijät tinkii kun se on täällä tapana, mutta ei se rahasta jää kiinni. Löimme kaupat kiinni pyydetyllä hinnalla mutta samaan rahaan he hoitaisivat puolestani rekisteröinnin ja vakuutukset.

Jo ennen kaupoille tuloa Gizmo oli kertonut ettei sitä mopoa niin vaan kaupasta haeta vaan siihen liittyy pieni Thaimaalainen virastokierros josta seuraavassa seikkaperäisesti selostus vaikkapa jollekin muulle mopoa hankkivalle ohjeistukseksi.

Vierailu(t) Immigration Officessa

Sain kaupasta kuitin todistukseksi moottoripyöräkaupasta. Siihen oli merkitty ajoneuvo, rekisteriote, maksamani varausmaksu ja loppusumma sekä paljon Thaimaalaisia koukeroita jota ilmeisesti kirjaimiksi heillä kutsutaan. Minua ohjeistettiin menemään passin, kuitin ja vuokrasopimuksen kopion kanssa  seuraavana arkipäivänä Immigrationiin hakemaan moottoripyörälle ostolupaa. Maanantaina heti aamusta olimmekin Jomtien Immigration viraston ovenkahvassa kiinni. Paikka vilisi ihmisiä muurahaisten tavoin. Gizmo neuvoi minua menemään virastoon etukäteen ottamaan vuoronumero sillä aikaa kun hän parkkeeraa mopoaan. Tosin Gizmo kerkisi tulla virastoon sisään ennenkuin olin löytänyt edes koko vuoronumerolaitetta. Sehän löytyi kyselyjen jälkeen tympääntyneen virkailijan kainalon alta, sillä hän nojaili siihen laiskanoloisesti palvellessaan verkkaisesti toista henkilöä. Vieressä oli hieman nuorempi virkailija ja tiedustelin että olen mopoa ostamassa, haluaisin vuoronumeron ja uskaltaisiko tämä nuorempi sellaisen minulle vanhemman hikisen kainalon alta antaa? Hän puolestaan antoikin minulle lomakkeen ja kertoi että tarvitsen vielä kaksi passikuvaa ja passista jäljennöksen ja sen jälkeen olisin oikeutettu vuoronumeroon. Minä siinä hiljaa kiroilemaan että nyt sitten lähdetään taas kaupungille kopiota ja kuvia hakemaan. Gizmo lohdutti minua osoittamalla viereiselle ovelle jossa näitä molempi olisi saatavilla, joten matka ei ollut pitkä. Kopion passista sain 10 bht:lla minuutissa ja valokuvatkin kehittyi tulostimessa 3 minuutissa.

Tämän kopio-/valokuvaustoimiston ulkopuolella oli taas läjä avuliaita henkilöitä jotka tarjoutuivat täyttämään saamani lomakkeen veloituksetta. Enhän minä siitä kieltäytynyt kun jälleen kerran avustajana oli hymyilevä thaityttö tai -nainen - otappa näistä selvää. 3 minuuttia ja lomake oli täytetty. Selvisipä siinä samassa että tämä tyttö voisi jeesata minua saamaan jopa vuoden viisumin. Sain hänen käyntikorttinsa ja lupasin palata asiaan myöhemmin. Kenen palveluksessa hän oli ei koskaan selvinnyt, selviää varmaan kun kyselen seuraavaksi viisumiasiaa.

Takaisin Immigrationiin ja nyt vuoronumero irtosikin jo helpommin. Noin 10 minuutin odottelun jälkeen tuli vuoroni ja astuin toimistoon missä istui 6 virkailijaa nitomassa paperia. Löin ison nipun paperia pöytään ja näytin vielä virkailijan pyydettyä alkuperäistä passiani. Hän pyysi 200 bht:a rahaa, palautti passin ja mopon ostokuitin sekä käsittely- tai vuoronumeron ja sanoi “liioklok aftenuuuuuun”. Jouduin kysymään vielä uudelleen että anteeksi mitä? Sama vastaus ja näytin edelleen kysymysmerkiltä. Neljännen kerran kysyessäni mitä, virkailija alkoi tympääntyä ja katsoin parhaimmaksi poistua paikalta. Olihan minulla nyt jokin käsittelynumerontapainen kädessä, joten asia kyllä selviää muutenkin kuin tältä kiukkuiselta siansaksaa thaijotain puhuvalta virkailijalta. Kävellessäni odottavan Gizmon luo minulle tajusin että virkailija yritti minulle kertoa saavani paperit kello kolme iltapäivällä. Täällä kun äännetään ärrät ällinä niin sitä saattaa olla vaikea joskus tulkita.

Olin ollut siinä uskossa että Immigrationin jälkeen lähtisimme mopokauppoja tekemään loppuun, mutta nyt tulikin noin 5 tunnin odotus väliin. Palasinkin takaisin papereiden ja leimojen luvattuun maahan vähän ennen kolmea ja rupesin tiedustelemaan mitä saamallani käsittelynumerolla tulisi tehdä. Minut ohjattiin varsin nopeasti tiskille numero 8 ja pääsinkin virkailijan puheille minuutissa. Hän pyysi minulta vielä nimmarin ja luovutti yhden aanelosen jossa ei ollut muuta tuttua kuin muutama numero ja oma valokuva.

Tällä paperilla uskoimme saavamme tehdä mopokaupat loppuun. Lähdimme etsimään kauppaa josta olin mopon itselleni valinnut. Olimme Gizmon kanssa suunnilleen samaa mieltä sen sijainnista ja kauppa löytyikin varsin nopeasti.

Annoin mopokauppiaalle tämän Immigrationista saamani todistuksen sekä tukun rahaa. Hän täytteli siinä kaikennäköisiä papereita ja minä samanaikaisesti tutkin kypäriä. Valitsin pari ja sainkin toisen kaupan päälle. On kuulemma tapana. Tosin tämä kaupan päälle tullut kypärä täyttää ehkä kypärälle säädetyt visuaaliset kriteerit mutta tuskin siitä tositilanteessa olisi paljonkaan apua. Ostin itselleni kypärän kaupan kalleimmasta päästä ja sekin maksoi alle 20 euroa. Kypärän keveys antaa ymmärtää että siitä puuttuu myös joitain ominaisuuksia mitä esimerkiksi Suomessa myytävissä on. Se pysyy kuitenkin päässä ja sisältää jopa pehmusteita tämän lahjakypärän sijaan, joten sillä tulee nyt sitten pärjätä.

Kaupat saatiin tehtyä ja minulle ilmoitettiin että minun pitäisi käydä vielä parin päivän päästä uudelleen liikkeessä. Syytä en ihan tarkkaan tiedä, mutta luulisin että allekirjoittamassa jonkin rekisteröintipaperin sillä viralliset paperit saisin vasta parin viikon päästä kyseisestä liikkeestä. Sain jonkun väliaikaisen kopion jostakin paperista ja kuitin että kauppasumma on maksettu. Myyjä pyysi pitämään nämä tallessa kun ajelisin mopedilla ennen virallisia papereita.

Nyt on ensimmäiset 50 kilometriä mopolla ajettu ja se toimii edelleen. Nyt voin sitten liikkua koska tahansa minne tahansa ja kokea vapauden tunteen. Eihän tämä Yamaha Nuevo 125 nyt ihan samanveroinen ole kuin edellinen mopedini HD V-Rod, mutta täällä erittäin käyttökelpoinen. Mopedi maksoi 32.000 bht, eli noin 700 euroa. Kaverin kanssa tuumattiin että siitä saisi 9 kuukauden päästä vielä 25.000 bht, eli lyhyellä matikalla minulla on käytössä 9 kuukautta mopedi 7000 bht:lla sisältäen kaikki vakuutukset ym. Eli noin 150 euroa + bensat tulee varmaan huomattavasti edullisemmaksi kuin vuokrata mopo täksi aikaa. Vastaavan olisi saanut 9 kuukaudeksi noin 20.000 bht:lla. Oma on kuitenkin aina oma :)

Vajaan vuoden järjestelyjen ja odottelun jälkeen olemme vihdoin sapattivuoden kodissamme, Thaimaan Pattayalla. Paljon on tapahtunut edellisen kirjoittelun jälkeen: läksiäiset pidetty, kämppä Vääksystä tyhjennetty ym. ym. Erityisesti läksiäiset jäivät ikuisesti mieleen, mutta niistä myöhemmissä kirjoituksissa. Ajattelin tässä kertoa vähän tarkemmin matkastamme ja erityisesti koiramme Dalin matkasta uuteen kotimaahamme.

Perheemme lähti Bangkokiin kahdella eri lennolla, samana päivänä. Lapset ja rva McKäri lähtivät päivällä ja kävivät Berliinin lentokentältä ottamassa pompun Bangkokiin. Minä sekä karvaisin McKäri, Dali lähdimme Finskin suoralla lennolla Helsingistä Bangkokiin. Miksi näin? Kun lähtee pidemmäksi ulkomaille, ei luonnollisesti tahdo lentoyhtiöiltä löytää yli kolmen kuukauden meno-paluu lippuja järkihintaan. Myöskin Finskin yhden suunnan lippuhinnoittelu oli järkevää vain Finskin kannalta (2200 euroa). Ostimme kuitenkin minulle meno-paluu lipun Finskin suoralle lennolle, sillä halusimme että koira pääsee ilman pomppuja suoraan perille, eikä unohdu minnekään keskieuroopan lentokentälle. Meno-paluulippuni hinta oli 750 euroa, mutta apkreidasin paluulipun satasella sellaiseksi, että voin vaihtaa vielä paluupäivän 3 kuukauden sisällä haluamaani maksamalla lennon erotuksen, tottakai. Näin siltä varalta jos tulee yllättäen tarve tulla käymään Suomessa esim. tuomaan Thaimaan kulttuuriin tympääntyneen koiran takaisin kotiin sukulaisten iloksi. Lentolipuista vielä sen verran että koiramme Dalin olisi luullut lentävän ykkösluokassa, sillä olihan hänellä koko perheemme kallein lentolippu. Finski hinnoittelee koiran kilohinnalla ja päivän taksa oli tällöin 30 euroa/kilo. Kiloihin lasketaan luonnollisesti koiran kuljetuslaatikko, joka meillä sattui painamaan viisi kiloa. Onneksi koira on hoikempi kuin isäntänsä niin selvisimme 420 eurolla, sillä “epähuomiossa” ilmoitin muutaman kilon vähemmän virkailijan kysyessä painoa.

Lasten ja rouvan lento meni kuulemma hyvin ja Bangkokin lentokentällä oli taxi odottamassa sovitussa paikassa, Meeting Pointissa. Täytyy sanoa että Bangkokin lentokenttä on kyllä erittäin selkeä ja helppo ainakin tuloaulan suhteen.

Eniten perheemme jännitti koiran ensilentoa isolla koneella ja maahanpääsyä Thaimaaseen. Helsingissä kävimme Dalin kanssa tsekkaamassa itsemme sisään. Dalin lentolippu käytiin ostamassa kentän alakerrassa Finskin Service Pointissa. Käytin koiraa pihalla ja yritin valuttaa sen kuiviin ennen lentoa. Dalia tultiin hakemaan tunti ennen koneen lähtöä. Turvahenkilöstö katsoi kopin läpi ilmeisesti varmistaakseen ettei koiramme salakuljeta mitään millä voisi kaapata koneen lennon aikana. Sen jälkeen hänet vietiin kohti konetta. Vaikka ruiskautin lääkärin suosittelemaan rauhoittavaa D.A.P -suihketta kuljetuslaatikkoon, lähes euforisessa tilassa oleva Dali päätti kuitenkin ilmoittaa tyytymättömyytensä muutamalla haukahduksella. Koko Hki-Vantaan lentoasema kuuli varmasti Dalin mielipiteen pienehköstä jalkatilasta ja tarjoilusta. Itse kiiruhdin suoraan portille nähdäkseni ikkunasta että koira tyrkätään koneeseen. Päästyäni koneeseen menevään putkeen, näin kuinka Dali vietiin omalla kuljetuksella koneeseen, ei limousiinin veroisella mutta yksityisellä kuitenkin, kuten olin pyytänyt.

Koneeseen päästyäni suosituksien mukaan pyysin kahteen kertaan lentoemännän ilmoittamaan kapteenille että huomioi koneessa olevan koiran ja muistaa laittaa “lämppärin” eläintenkuljetusruumaan päälle. Tästä huolimatta koko lennon ajan oli pieni huoli miten Dali lennolla jaksaa ja onko sillä kaikki hyvin. Olimme kuulleet ties vaikka ja mitä kauhutarinoita koirien lentomatkoista joita en viitsi muita huolestuttaakseni tässä mainita. Totesin etten voi asialle tehdä mitään ja kaikki selviää Bangkokissa. Sainkin huolestani huolimatta ja väljän koneen ansiosta hyvin unen päästä kiinni.

Bangkokiin saavuttua alkoikin matkan stressaavin osuus. Thaiviranomaisten noin 7 sivuinen yksityiskohtainen ohje koiran viennistä thaimaaseen ei ollut helpottanut oloamme. 50 lukukerran jälkeen ne eivät olleet yhtään sen selkeämmät kuin ensimmäisellä kerralla niihin perehtyessämme. Koneesta poistuttuani minua olikin jo heti virkailija vastassa. Hän löi minulle lapun kouraan, jossa kehoitettiin ottamaan yhteyttä välittömästi koiran kanssa Animal Controlliin, joka lapun mukaan sijaitsi matkalaukkuhihnan vieressä. Passin tarkastus meni omalta osalta tällä kertaa nopeasti, vain 15 min ja sen jälkeen Dalia noutamaan. Vastassa oli häkissä istuva ja läähättävä “vittuuntunut” koira, joka 12 tuntia sitten hyvästelyn jälkeen oli kuitenkin iloinen jälleennäkemisestä. Olisin halunnut ottaa koiran pois kuljetushäkistä mutta koska kukaan ei kyselyistäni huolimatta osannut infota voinko tehdä niin ennenkuin olen käynyt Controllissa, jätin hänet häkkiin. Tästä koira ei luonnollisesti tykännyt vaan esitti tyytymättömyytensä haukkumisella, tällä kertaa koko Bangkokin lentokentän kuulemana. Kun olin löytänyt muut matkatavarani lähdin etsimään Animal Controllia matkatavarahihnan vierestä. Homma oli siinä määrin haastava että minulle ei yksilöity minkä noin 15 laukkuhihnan vierestä kyseinen controllitoimisto löytyisi. Kysyessäni asiaa, yksi virkailija osoitti karanteeniin päin ja toinen aivan eri suuntaan. Eräs virkailija oli kiinnittänyt huomiota poukkoilevaan turistiin sekä äänekkääseen matkalaukkuun ja päätti ystävällisesti tehdä siitä lopun viemällä meidät ihan perille saakka.

Animal Control sijaitsi lopulta noin 3 uloskäyntiportin kohdalla olevan laukkuhihnan vieressä tulohallissa. Tähän toimistoon astuessani virkamies teki ilmeisesti ahkeraa ajatustyötä silmät kiinni keskittyen, ettei minun pari Hello -toivotusta ei saanut toivomaani huomiota. Sen sijaan takahuoneessa ollut sihteeri kuuli varovaiset huomionosoituspyyntöni ja tuli hienovaraisesti kysymään esimieheltään vaivautuisiko hän palvelemaan meitä. Virkailija sai itsensä ylös ja parin haukotuksen sekä venyttelyn jälkeen hän otti mapin käteen ja pyysi papereita nähtäväksi.

Löin lemmikkieläinpassin käteen virkailijalle, johon eläinlääkärimme oli lyönyt kaikenvärisiä leimoja eri sivuille vahvistaakseen että kaikki tarvittavat dropit on koiralle annettu ja se on täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Virkailija teki kuitenkin kohtalaisen nopeasti minulle selväksi huonolla englanninkielentaidollaan etteivät asiakirjat olleet toivotussa kunnossa. Vaikka passissa on jokaiselle vaaditulle rokotukselle oma sivunsa ja tarvittavat sivut koristeltu Suomen Jellonaleimoin, ei nämä olleet virkailijan mielestä ollut kuitenkaan riittäviä. Pitkän tönkön keskustelun ja käsien huitomisen jälkeen minulle tuli hyvin selväksi että hän olisi halunnut nähdä yhden A4 paperin passin sijaan. Hän näytti mapillisen A4 muotoisia malleja eri koirien maahantuontipapereista, jollaisen hän olisi halunnut nähdä. Yritin selittää että tästä Dalin passista selviää aivan samat asiat kuin aanelosesta, leimojankin on enemmän kuin mokomaan paperiin mahtuisi, joten kaiken pitäisi olla kunnossa - minun mielestäni.

Hikipisarat alkoivat jo nousta otsalle, sillä minua pelotti ajatus mennä Pattayalle tapaamaan sinne muutama tunti aiemmin kotiutunutta perhettä ja kertoa että Dali ei päässytkään maahan. Lukemamme perusteella Dalin kohtalona olisi ollut välittömästi takaisin kuljetus Suomeen, määrittelemättömän ajan mittainen vierailu huonon motellin tasoisessa mutta kalliissa karanteenissa tai sitten koiran lopetus.

Virkailijan herättyä lopullisesti ja viiden minuutin molemminpuolisen monologin jälkeen aloimme ymmärtämään toisiamme sanan sieltä ja toisen täältä. Jossakin välissä ymmärsin virkailijan virneestä sen verran että hän tekisi tämän kerran, mutta vain tämän kerran poikkeuksen ja päästäisi koiramme maahan. Oli varmaan nähnyt juuri mukavia unia painajaisten sijaan :)

Samoihin aikoihin huoneeseen saapui ystävällinen nuorempi thaivirkamies, koiraihmisiä ilmeisesti. Hän tiedusteli tarvitsisinko apua. En voinut kieltäytyä. Hän ystävällisesti ryhtyi tulkiksi ja monologit alkoivat saada dialogisia piirteitä. Ystävällinen vähemmän virkaintoinen nuorempi thaivirkailija vahvisti että olin ymmärtänyt vaivalloisen keskustelumme oikein ja Dali pääsisi kaikesta huolimatta maihin.

Vanhempi virkamies alkoi täyttämään lomakkeita, ja niitähän riitti. Ainakin kolme samannäköistä paperia ja kaikista hiilipaperilla 3 kopiota. Täytettäviä kohtia oli lukemattomia. Aikaa noiden papereiden täyttämiseen meni ainakin 20 minuuttia. Tässä välissä ystävällisempi virkamies tarjoili koirallemme tuoretta vettä ja hoivasi tällä kertaa minua rauhallisempaa koiraa.

Vanhempi virkamies veloitti puolen tunnin sekoilusta ja papereiden täyttämisestä 300 bahtia. Nuorempi virkailija kävi jopa rikkomassa 500 bth:n setelin, jotta sain maksettua kohta uudelleen nukahtavan vanhemmalle virkamiehen tyytyväiseksi.

Kun tämä iloinen kohtaaminen oli ohi tämä nuorempi virkamies lähti vielä viemään meitä kohti Meeting Pointia, jossa jo arvattavasti hieman kyllästynyt kuskimme odotteli ja onneksi odotteli. Kaiken kukkuraksi kun erosimme tämä ystävällinen nuorempi virkamies jätti oman puhelinnumeronsa, johon voisimme soittaa kun lähdemme Thaimaasta pois. Hän lupasi tulla auttamaan lähtöjärjestelyissä. En ole koskaan ollut yhtä iloisempi jättäessäni tippiä. Harvoin olen ollut myös yhtä onnellinen kun koko perheemme kohtasi toisensa Thaimaan sapattikodissamme.

Nyt olemme olleet Pattayalla 4 päivää ja koira on kotiutunut todella hyvin. Lämpö, joka pilvisyyden ja sadekauden takia ei ole vielä huipussaan, ei ole vielä rasittanut koiraamme. Myös ennalta pelkäämämme kohtaamiset kulkukoirien kanssa ei ole ollut suurempi ongelma. Ne ovat selkeästi uteliaita uudesta narussa roikkuvasta yksilöstä reviirillään, mutta eivät ole käyttäytyneet agressiivisesti. Kulkukoirat ovat Thaimaassa selkeästi ihmisten alapuolella ja jos heille päättäväisesti osoittaa että lähelle ei ole asiaa, ne eivät myöskään häiritse. Onpa Dali jopa tutustunut muutamaan paikalliseen koiraan ja kohtaavat heidät jokaisella aamu- ja iltalenkillä. Päivälenkit olemme päättäneet jättää väliin kuumuuden takia ja Dali onkin jo ymmärtänyt ettei silloin kannata kuin raahautua pihan nurmikolle tekemään tarpeensa ja palaamaan takaisin sisälle ilmastoituun taloon. Tästä linkistä pieni video Dalin fiiliksistä Thaimaassa img_1393

Toistaiseksi olemme sitä mieltä että koiran voi tuoda Thaimaaseen jos vierailu on pidempiaikaista. Lyhyelle matkalle ei kannata koiraa ottaa mukaan. Katsotaan miten jatkossa reissu menee. Dalin kuulumisia lisää tässä blogissa myöhemmin.

On jäänyt tämä blogin kirjoittaminen vähän vähille. Osin syynä on ollut kiireet lähdön järjestelyjen suhteen, koska koko kesän on kylässä rampannut vieraita enemmän kuin normaalisti - liekö syynä juuri lähtömme. Sehän on vain mukavaa kun on hyviä ystäviä. Nyt on jo rauhallisempaa kun kaikki kunnon ihmiset ovat palanneet töihin :)

Töistä luopuminen

Itse (Mika) olen ollut nyt noin 3,5 kuukautta lähes oloneuvoksena - viime Pattayan reissusta, huhtikuun puolesta välistä asti viime. Oma sapattini alkoi silloin pikkuhiljaa jarrutellen, vain välttämättömimmät työasiat hoitaen. Saimme valittua itselleni loistavan jatkaja Adprohon ja tänään kävin viimeisen kerran hoitamassa työvelvoitteita.

Täytyy sanoa että jo tämä 3,5 kuukautta on ollut rentouttavaa ja vapauttavaa aikaa kaikesta arkisesta stressistä. Uskoisin että viimeistään Pattayalle saapuessa ensimmäisenä aamuna kämpiltä herätessä tajuaa vasta mitä on edessä - ei mitään :)

Dalin valmistelut

Jo heti alusta lähtien rakas rouvani pisti sapatille lähdön ehdoksi koiran mukaan oton. Eipä siihen uskaltanut vastaväitteitä heittää kun tietää kuinka rakkaasta perheenjäsenestä on kyse. Rehellisesti täytyy sanoa että jos koiraa ei olisi ollut, olisi matkan järjestelyt ollut moninkerroin helpompia ja koko sapattivuosi huomattavasti edullisempi.

Koiran vienti Thaimaaseen ei loppuviimeksi ole niin vaikeaa kun ennalta se vaikutti. Thaimaan suurlähetystön noin 10 sivua tekstiä ohjeiksi eläimen viennistä sinnepäin ei ollut ihan helppo aluksi sisäistää. Yhtään helpommaksi ei asiaa tehnyt netistä luetut keskustelut kuinka kulkukoirat syö pieniä ulkomaisia buudeleita pahimpaan nälkään. Loppuviimeksi koiran vientiin liittyy lähinnä samat säädökset kuin muihinkin maihin. Dalille hommattiin passi, tehtiin raivotaudin vasta-ainetutkimus, rokotettiin raivotautia ja muutamaa muuta tautia vastaan. Ehkä erotuksena muihin maihin Thaimaa vaatii Leptospiroosi rokotuksen koiralle. Se on kuulemma jotenkin eläinlääkäreille luvanvaraista toimintaa ja Lahdesta ei löytynyt tällaisen luvan omaavaa lääkäriä. Salpakankaan eläinlääkäri Valjanto kuitenkin jelppasi ja hoiti luvat itselleen ja sai rokotteet hommattua. Tosin jouduimme ostamaan 10 annoksen erän vaikka Dalille niitä meni vain yksi. Eli tiedoksi muille että tuolla klinikalla on sitten olemassa sitä rokotetta 2011 loppuun asti jolloin ne menee vanhaksi.

Oma pikku puuha oli raapustaa kuljetuslaatikon kylkeen ja päälle oheistetut tarrat. Toisessa kuvassa Dalin ykkösluokan yksiö lentokoneessa ja toisessa kuvassa sen päällä oleva lappu.

Viittasin koiran maksavan meille sapattina melkoisesti. Se onkin oikeasti totta. Dalin rokotukset, passit ja kuljetuslaatikon hankinta on tähän mennessä maksanut noin 500 euroa. Myös herran lentolippu tulee olemaan kalliimpi kuin meidän ihmisten. Finnair veloittaa koiran kuljetuksesta 30 euron kilohinnan. Dali tulee painamaan noin 13 kiloa häkkinsä kanssa joten hinnaksi tulee 390 euroa per suunta.

Niinhän sitä luulisi että kustannukset olisi tässä. Hyvin nopeasti kävi jo selville että Thaimaassa ei saa kerrostaloissa pitää koiria, joten omakotitalo oli ainoa vaihtoehto. Niin naurettavalta kuin se tuntuukin oli meille tietenkin selvää että omakotitalon ympärillä tulee olla oma suojaisa piha ja vähän viheraluetta että Dali pääsee purkamaan paineitaan pikaisesti johonkin palmun nurkkaan. On todennäköistä että paahtavan auringon takia myöskään lyhyissä karvoissa oleva koiramme ei innostu päiväaikaan kävelylenkeistä.

Myös uima-allas kuului vuokrauslistalle päästäksemme nopeasti vilvoittelemaan ja lasten ajankuluksi. Myös Dalille tämä on tärkeää sillä tykkäähän hänkin käydä täällä kotona Vesijärvessä aina välillä vilvoittelemassa.

Siis ilman Dalia me olisimme todennäköisesti vuokranneet jonkun kivan condon (kerrostaloasunnon) yhteisellä allasalueella ja saaneet sen noin 4-600 euroa kuukaudessa halvemmalla kuin omakotitalon. Eli pikaisen yhteenlaskun tuloksena tulee koiran vienti 9 kuukaudeksi Thaimaahan maksamaan noin 5800 euroa enemmän kuin ilman. Toki tällä verukkeella uskomme myös itse viihtyvän paremmin, kun koko perhe on paikalla.

Kämpän vuokraus

Aiemmin kirjoitinkin kämpän vuokrauksesta Thaimaassa ja viittasin potentiaaliseen asuntovaihtoehtoon. Jouduimme odottelemaan ahneen vuokranantajan päätöstä noin kuukauden, koska hän odotteli mahdollista toista parempaa tarjousta. Onneksi kaikki meni hyvin. Vuokrasopimusta emme ole allekirjoittaneet (se kuulemma tehdään kun olemme paikalla), mutta varausmaksun olemme maksaneet suomalaisen kiinteistönvälittäjän suomalaiselle pankkitilille. Toivottavasti tähän ei tule enää mutkia matkaa, sillä Thaimaassahan kaikki on mahdollista :).

Tässä vielä muutama kuva kodista 9 kuukauden ajan Pattayalla.

Viisumit

Olimme elätelleet toiveita että olisimme saaneet järjestettyä itsellemme vuoden viisumin erästä reittiä kautta, josta lupasin vaieta. Valitettavasti tämä ei onnistunut, joten lähdimme rouvan kanssa käymään Thaimaan suurlähetystössä tiistaina 2.8. viisumihakemuksia viemässä. Sekin oli lyhyt toimenpide, mutta papereiden valmistelu ensikertaa tekevälle vaati myöskin tarkkaa sisälukutaitoa. Seuraavassa lyhyt oppimäärä 3 kk:n turistiviisumin hakemiseksi. 2 valokuvaa (värillistä), hakemuksen täyttö ja allekirjoitukset, passit mukaan (voimassa min 6 kuukautta), kopiot lentolipuista ja ehkä kummallisimpana yksityiskohtana tiliote josta selviää että varallisuus koko perheen osalta on vähintään 1000 euroa tai erikseen jokaiselta erikseen tiliote jossa saldo 500 euroa. Valitsimme viimeisen vaihtoehdon sillä muuten olisi pitänyt vielä maistraatista hakea todistus että ollaan samaan perhettä. Viisumeiden mukana vietiin kirjattu kirjekuori joka on valmiiksi täytetty niin asia sillä selvä. Passit viisumeineen putkahtikin postiin sovittuna ajankohtana eli seuraavana maanantaina.

Viisumi oikeuttaa yhteen maahantuloon ja 60 päivän oleskeluun 90 päivän sisällä. Eli joudumme käymään paikallisessa immigration officessa anomassa 30 päivää lisää ja näin saamme olla tuon 90 päivää ennen poistumista maasta. Jos emme tuona aikana saa järjestettyä pidempää viisumia tulee meidän lähteä laskujemme mukaan 23.11. jonnekinpäin Aasiaa viisumireissulle. Alustavasti ollaankin suunniteltu ystäviemme moikkaamista Singaporessa. Lennotkin ovat naurettavan hintaisia Aasiassa - 200 euroa kahdelta hengeltä, meno-paluu. Lapset jäävät silloin anopin kanssa Pattayalle.

Siellä on tiedossa sitten sama show. Lentokentältä suurlähetystöön ja uusi anomus sisään. Pari päivää Singaporeen tutustumista ja viisumien valmistuttua takaisin lento Bangkokiin. Tyhmää touhua mutta avartavaa :)

Tuttuja kylään

Iloksemme olemme huomanneet että lukuisten tuttaviemme uhoilut vierailusta Pattayalta näyttääkin toteutuvan. Anopin lisäksi sinne on tulossa jo kymmenkunta tuttua kaveria. Ihme ja kumma kaikki tuntuu olevan tulossa sinne samoihin aikoihin marras-joulukuun vaihteessa. Meillä on mukavasti tilaa, joten tervetuloa vaan ja jos ei meille mahdu niin vieressä on mm. yksi asiallinen hotelli jossa vuorokausi maksaa 1000 bahtia, eli noin 23 euroa. Ei varmaan rasita kenenkään kukkaroa. Vielä jos sattuu löytämään edulliset lennot Bangkokiin (parhaimmillaan 600 euroa) ei matka Pattayalle todellakaan maksa maltaita. Eläminenhän on käytännössä siellä ilmaista Suomeen verrattuna. Ei muutakuin tervetuloa kylään.

Matkaoppaaksi

Vaikka lupasin itselleni etten rupea siellä mitään töitä tekemään olen kuitenkin luvannut jeesata kaveria hänen Thaipaleella lehden parissa aina kun aika käy pitkäksi. Sen lisäksi olen aloittelemassa matkaoppaan uraa. GolfTailor -matkatoimiston kanssa tehtiin diili että he markkinoivat golfretkeä Pattayalle 1.-15.12. ja minä toimin retken aikana vastuuttomana matkaoppaana ja huvivastaavana. Otin pestin ilomielin vastaan. Jos jotakin retki kiinnostaa niin tutustu siihen osoitteessa www.golftailors.fi tai lataamalla matkaesitteen (pdf) pattaya_survivor_esite.

Sapattikohteen valintaan vaikutti erityisesti lasten koulunkäynnin järjestelyt. Heti aluksi oli selvää (ainakin minulle Mika McKärille) ettei kotimaahan jäädä. Kun tämän asian olin saanut perheelle “myytyä” käytiinkin määrätietoinen keskustelu minne lähdetään. Heti alussa oli itselle selvää että sen täytyy olla Thaimaa, varsinkin kun olin kuullut suomalaisesta koulusta Pattayalla. Rouva McKäri yritti kyllä kammeta päätöstä Espanjan aurinkorannikon suuntaan. Turvallisuushakuinen rouva ja pää pilvissä -herra oli taas kerran “tukkanuottasilla”. Pään sain kuitenkin käännytettyä kun ruvettiin käymään sapatin kustannuksia läpi. Tosiasia on että Espanjan aurinkorannikko alkaa kustannuksilta olla lähellä Suomen hintatasoa ja Thaimaa taas ihan jotain muuta. Jo pelkästään golfin osalta voidaan todeta että Pattayan seudulla golfin pelaaminen maksaa vain noin 25 % Costa Del Solista. Pitäähän sapatin aikana jotain tekemistäkin olla. Asuntojen vuokrissa ei niin suurta eroa ole, mutta kulkemiset ja ruoat ovat Thaimaassa melkein naurettavan hintaista.

No päätös Pattayasta tehtiin ja kevään 2011 reissulla käytiin tutustumassa Pratamnak Hill:in alueella Pattayalla toimivaan kouluun (http://pattayansuomalainenkoulu.com/). Jopa Rouva McKärin, opettaja itsekkin, koulun taso, puitteet ja opettajat ylitti odotukset moninkertaisesti. Tutustuttiin koulun oppilaisiin sekä opettajiin Tiitiin sekä Tommiin ja vakuututtiin, täällä on lasten hyvä olla ja oppia.

Hauskoja ei niin Suomen koulussa toteutuvia yksityiskohtia oli mm. se että oppilaiden välitunnit vietetään usein heti koulun oven ulkopuolella olevassa uima-altaassa :)

Oppilaat välitunnilla

Kouluruokailukin on vaatimatonta sillä samana päivänä kun tutustuimme kouluun oli opettajat ja oppilaat syömässä koulun kanssa samassa rakennuksessa sijaitsevassa ravintolassa. Ruokana tällä kertaa kuulemma pihviä viskikermakastikkeessa ja annos liekitettiin jokaiselle oppilaalle erikseen :) Kouluruokailu on tietenkin vähän arvokkaampaa kuin Suomessa, 50 bahtia, eli noin 1,20 euroa/päivä. Jostakin luin että Asikkalassa kouluruokailun hinta on 0,90 senttiä/päivä/oppilas. Tämän tietenkin maksamme verorahoista, mutta mielelläni maksan molempien lasten ruokailuista noin 50 euroa kuukaudessa jos ruoan taso on tuota :)

Koulu toimii tällä hetkellä vielä täysin ilman valtion tukia, vaikka Suomen opetusohjelmaa pitkälle toteuttavatkin. Oppilaat tai tarkemmin heidän vanhemmat maksavat opiskelusta ihan perustellun hinnan noin 200-250 euroa kuussa. Kaikille myös tiedoksi että koulussa voi opiskella 1 - 9 luokkalainen oppilas vaikka kuukauden jaksoissa. Eli jos suunnittelet vähän pidempää lomaa, kuukausi-kaksi onnistuu lasten opiskelu myös Pattayalla. Tosin saamamme tietojen mukaan syksyllä on kouluun ilmoittautunut jo lähes 20 oppilasta, joten ns. lomaoppilaiden mahdollisuutta ottaa kouluun harkitaan tapauskohtaisesti.

Oppilaiden yhteiskuva koulun virallisista avajaisista

Täytyy sanoa että kaikin puolin jännä nähdä miten koulunkäynti Thaimaassa lapsilta sujuu. Kuulemma kaikki oppilaat ovat parantaneet arvosanojaan Pattayan Suomalaisessa Koulussa opiskellessaan.

Lopuksi huomautus kaikille eri yrityksissä päättävässä asemassa oleville ystävilleni. Koulu ottaa vastaan kipeästi kaipaamaa tukea mm. yrityksiltä. Jo parilla satasella saa rutkasti hyvää mieltä tukiessaan tätä hyvää asiaa. Myös yksityishenkilö saa oman laatan 50 eurolla koulun tukitauluun. Lisätietoja koulun tukimahdollisuuksista:

http://pattayansuomalainenkoulu.com/tuekoulua

Koulun kuulumisia voi myös seurata koulun blogista http://pattayakoulu.blogspot.com/

Yksi sapattia koskien tärkeimmistä hommista on löytää sieltä asunto joka tuntuisi kodilta. Jo alkumetreillä teimme päätöksen että missään murjussa emme siellä asu. Asunnon löytyminen onkin osoittautunut varsin haastavaksi, koska lista asunnon kriteereistä on pitkä ja budjetti pieni. Iso kiitos jo tässä vaiheessa kuuluu Happy Homes Pattayan, Sami Sarajärvelle, joka porukkansa kanssa on nähnyt jo nyt melkoisesti vaivaa asuntomme löytymiseksi.

Asunnon etsinnän olemme aloittaneet käytännössä jo 2010 syksyllä, kun teimme päätöksen sapattivuodelle lähdöstä. Kiitos internetin, se onkin ollut melko helppoa mutta aikaa vievää. Netin äärellä on tullut valehtelematta vietettyä jo useita kymmeniä tunteja. Keväällä 2011 huhtikuussa kävimme rouvan kanssa Pattayalla ikäänkuin tutustumisreissulla. Yksi tärkeimpiä hoidettavia asioita oli asuntoihin tutustuminen. Varsin nopeasti selvisi kuitenkin, että välittäjiä ei tässä vaiheessa hirveästi kiinnostanut esitellä asuntoja mahdollisille asiakkaille, jotka eivät vielä siinä vaiheessa tienneet milloin, minkälaisen asunnon ja kuinka pitkäksi aikaa haluaa. Sami Happy Homesista kuitenkin ystävällisesti ajelutti meitä vähän ympäriinsä ja esitteli muutamia alueita. Myöhemmin on myös varmistunut asia että vaikka olisimme silloin jo löytäneet ihanneasunnon ei vuokrasopimusta olisi edes välttämättä päästy tekemään, koska asunnon omistaja mieluusti odottaa kilpailevia vuokratarjouksia, vaikka useampia. Ja jos vuokrasopparipaperit olisi silloin tehty, ei olisi kuulemma tavatonta että joku kaunis päivä meille olisi ilmoitettu asunnon saaneenkin paremmin maksavan ja pidemmän sopimuksen tehneen asukkaan.

Näiden tietojen valossa meille onkin suositeltu että vuokraisimme jonkun asunnon ensin pariksi kolmeksi viikoksi ja katsoisimme sitten paikan päällä mitä on tarjolla. Mieleisen kohteen löydyttyä on sitten helpompi tehdä pidempi sopimus kun kaikki osapuolet ovat sellaisen valmiimpia tekemään. Malttamaton luonteeni ei ole tässäkään asiassa samaa mieltä, vaan olemme kiusanneet Samia aina välillä kun mielestämme sopiva kohde on netistä löytynyt. Muutama onkin jo löytynyt ja vuokramarkkinoiden epäluotettavuus koettu omakohtaisesti.

Varsin varhaisessa vaiheessa iskimme silmämme Majestic Residence nimiseen resorttiin. Kävimmekin huhtikuun retkellä Samin kanssa alueella pyörähtämässä. Sen puhtaus, vartioitu portti sekä muut yksityiskohdat tekivät meihin vaikutuksen. Tuolta me haluamme asunnon. Heti kun sapatin pituus päivämäärine oli päätetty annoin Samille toimeksiannon selvittää vapaat asunnot kyseisestä resortista. Varsin nopeasti löytyikin täysin uusi ja asumaton vielä osin kalustamaton kämppä, unelmiemme sapattiasunto. Kovasta hintapyynnöstä huolimatta teimme budjettimme ylärajan hienoisesti ylittävän, jopa aavistuksen röyhkeän tarjouksen, joka sitten menikin yllätykseksemme läpi. Ilmoitimme Samille välittömästi että neuvottelee pari pientä yksityiskohtaa ja sitten vain papereita allekirjoitettavaksi. Tässä välissä oli tietenkin jo lähes koko suvulle ja lapsille esitelty asunto meidän sapattivuoden asuntona. Sitten Sami ilmoittikin että omistaja oli täysin muuttanut mieltään ja halusikin asunnosta sen alkuperäisen pyyntihinnan, mutta mieluusti antaa meidän tarjoamalla summalla vastaavan toisen hieman vanhemman asuntonsa vuokralle. Siinä kohtaa menikin jo maku koko hommasta. Miksi hän käänsi kelkkansa ei ole täysin selvinnyt eikä selviäkään, eikä väliksikään. Liekö osasyyllisenä vuokra-asiaa hoitaneen brittiläisen omistan Thaimaalainen vaimo kommunikaatiovaikeuksineen vai mikä lie :)

Pari päivää meni haavoja nuollessa ja nyt kuukauden jatkoetsinnän jälkeen onkin taas mukava kohde kiikarissa http://happyhomespattaya.com/index.php/property/330/royal-beach-villas.html. Sami on hoitanut välissä neuvottelut ja olemmekin päässeet ehdoista yksimielisyyteen. Vuokranantaja on vain ilmoittanut että odottelee vielä kuukauden sattuisiko joku isomman lompakon omaava farangi vielä soittelemaan. Niin Thaimaalaista :)

Kirjoittelen sitten tänne blogiin kun taas jotakin uutta asuntorintamalla. Tähän loppuun vielä muutama “fakta” Pattayan asunnonvälitysmarkkinoista:

1. Tarjontaa on ihan älyttömästi joten voidaan puhua ostajan markkinoista. En ole laskenut, mutta pelkästään omakotitaloja Pattayan seudulta eri välittäjien nettisivuilla arvioisin olevan vuokravälityksessä 2-3000 kappaletta. Tosin tätä tarjonnan määrää sekoittaa se että lähes poikkeuksetta yksi ja sama asunto on useammalla välittäjällä listoilla. Ilmeisesti kohteista ei tehdä perinteisiä toimeksiantosopimuksia vaan välittäjä haalii kaikki mahdolliset kohteet listoilleen ja törkkää ne nettiin. Päällekkäisyydestä huolimatta tarjontaa kuitenkin on.
2. Netissä oleviin tietoihin kannattaa suhtautua kriittisesti. Johtuen välittäjien määrästä on selvää että omistaja ei muista, jaksa, viitsi ilmoitella kaikille välittäjille jos kohde on vuokrattu tms. Eli jos löydät netistä ns. ihanneasunnon, voin melkein vakuuttaa että se on jo vuokrattu tai sitten myyty uudelle omistajalle jo jokunen vuosi sitten. Voidaan käytännössä sanoa että netissä olevat asunnot ovat mielenkiinnon herättäjiä. Kun mieleinen löytyy välittäjä selvittää onko kohde vuokrattavana vai ei. Varsin usein myös netissä oleviin asuntojen kuviin täytyy suhtautua kriittisesti. Kun välittäjällä on satoja kohteita ja jokaisesta kymmeniä kuvia on selvää että ne menee jossakin välissä sekaisin. Eli ei ole harvinaista että kuvat eivät ole ollenkaan kyseisestä kohteesta. Meille on ollut helpotus että Sami Happy Homesista on pistänyt aina vakavasti otettavaan kohteeseen henkilökuntansa ottamaan tuoreet kuvat ja lähettänyt ne meille.
3. Asunnon sijainti ja varustelu vaikuttaa hintaan enemmän kuin täällä kotisuomessa. Samankokoisessa asunnosta Pattayan keskustan välittömässä läheisyydessä voi joutua helposti maksamaan jopa nelinkertaisen summan kuin vähän sivussa olevasta asunnosta.
4. Suomalaista pirttikalustomökkiromantiikkaa Pattayan moderneissa loma-asunnoissa. On käsittämätöntä että noin 90 % asunnoista jotka meitä ulkoisilta ja muilta puitteilta kiinnostaisi on kuitenkin sisustettu mäntylipastoin, -hyllyin, -sängyin, jne… Onko se sisustustyyli sitten ollut muille länsimaisille ja Thaimaalaisille IN viime vuosina? Modernisti sisustetun ja kalustetun asunnon löytää vain kovalla työllä.